Esittely

Olet lämpimästi tervetullut Dream Begins -sivuilleni! 

Olen vuonna -78 syntynyt aktiivinen koiraharrastaja Porvoosta ja tuore kasvattaja.

Koiraharrastukseni alkutaival sijoittuu pääosin vinttikoiraurheilun pariin, jossa vaikutimme monen vuoden ajan ensimmäisen koirani Pasin kanssa. Pasi eli Sökövintin JX-Boynty on ratalinjainen whippet uros, joka valioitui melko nopeasti kisauransa aloittamisen jälkeen. Kiersimme ahkerasti rata- ja maastokisoja ja saavutimme hienoa menestystä myös arvokilpailuissa.

Pasin siirryttyä eläkkeelle ratakilpailemisesta, aloitimme agilityn Porvoonseudun koiraharrastajat ry:n alkeiskurssilla. Samoihin aikoihin kävimme myös toisen koirani, italianvinttikoira Turon (Mirondan Durante) kanssa alkeistoko –kurssilla sekä aloitimme myös sen kanssa agilityn harrastamisen. Nämä lajit alkoivat vahvasti viedä mennessään ja kesällä 2012 toteutui pitkäaikainen haaveeni kun hain ensimmäisen bordercollieni Puolasta. Maisa eli virallisesti Never Never Land Q’Killer Mini osoittautui juuri sellaiseksi kuin olin toivonut ja vielä enemmänkin. Ennen kaikkea hain siis motivoitunutta harrastuskoiraa ja sellaisen todellakin sain oikein isolla Koolla :-D

Maisan myötä virisi pikku hiljaa ajatus kasvattamisesta ja syksyllä 2014 kävin kasvattajan peruskurssin sekä laitoin kennelnimianomuksen vetämään. Juuri ennen ensimmäisen pentueen syntymää Kennelliitto virallisti kennelnimeni Dream Begins.

Ajatuksia kasvatuksesta

Ennen Maisan tuloa kävin melko tarkkaan läpi bordercollieta rotuna, sen terveystilannetta, eri linjoja sekä luonteenpiirteitä. Tutustuin erilaisiin ja erilinjaisiin koiriin, niin show-, seka- kuin paimenlinjaisiinkin. Näistä huomasin pian että juuri paimenlinjaiset miellyttivät eniten niin silmää kuin luonteensakin puolesta. Huomasin niillä olevan tehokas moottori, pääkoppa kasassa ja selkein on-off –nappi joka on minulle erittäin tärkeää. Hankalasti motivoitavan rodun jälkeen halusin olla varma että koirassa riittää potkua ja se jaksaa harrastaa ja treenata kanssani.

En ole varsinaisesti minkään tietyn bordercollie-linjan kannattaja mutta pakko on kuitenkin myöntää että paimenlinjaiset ovat vieneet sydämeni. En ole koskaan kokenut koiranäyttelymaailmaa omaksi mielipaikakseni enkä katso koskaan koiria arvostellen niiden ulkonäköä vaan tarkkailen ensimmäiseksi niiden tapaa työskennellä ja toimia yhdessä ohjaajansa kanssa. Missään nimessä en koe itseäni vielä millään tasolla asiantuntijaksi mutta väittäisin että ne bordercolliet jotka pystyvät tekemään rankkaa työtä, kuten paimentamista, ovat rakenteeltaan jalostuskelpoisia ja luonneominaisuuksiltaankin mitä todennäköisimmin kohtuullisia yksilöitä. Sitten taas monissa harrastuslajeissa kuten tokossa, pk-lajeissa ja agilityssa näkyvät koirien luonteiden todelliset osa-alueet. Kiinnitän mm. agilitykentillä huomiota siihen miten koira kykenee pitämään päänsä kasassa. Voi olla että runsaasti ääntelevä koira menee lujaa ja ketterästi mutta omasta mielestäni sen hermorakenne ei välttämättä ole optimaalinen. Koska agility kiihdyttää koiraa äärimmilleen, on se hyvä mittari siihen pysyykö kuppi tasapainossa vai keikahtaako nurin. Sitten taas ovat toko ja pk-lajit joissa mitataan koiran työskentelyhalua ja –kykyä ohjaajansa kanssa. On itsenäiset suoritukset, laukauksiin reagoiminen, vieraat ihmiset, vieraat koirat jne jne. Lisänsä tähän tuovat sitten luonnetestit ja -kuvaukset jotka antavat myös arvokasta tietoa.

Kaikesta tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että punnitsen eri koiria hyvin pitkälti niiden ”työ”ominaisuuksien kautta enkä niinkään ulkonäkökeskeisesti. Toki tiedostan ulkonäköön, kuten esimerkiksi kokoon liittyvät asiat ja pyrin kasvatuksessani rodunomaisuuteen, sopusuhtaisuuteen ja työskentelyominaisuudet huomioivaan rakenteeseen. Kaikki kasvattini tulevat olemaan ensisijaisesti aktiivisen, tavoitteellisen koiraharrastajan treeni- ja kisakumppaneita joilta löytyy myös hyvät edellytykset toimia paimennustyössä. Lisäksi ne tulevat olemaan rakastettuja perheenjäseniä, arvostettuja osia jokapäiväisessä elämässä :)

-Laura-