Pennut ovat syntyneet :)

Huhheijaa olipas kiireinen päivä eilen. Maailmaan saatiin 9 ihanaa pientä chili-pentua <3

Maisan lämmöt lähtivät laskuun perjantai-aamuna ja pysyivät koko päivän alhaalla. Avautumisvaihe lähti hiljalleen käyntiin ja välillä Maisa läähätteli, petaili mutta suurimmaksi osaksi nukkui pentulaatikossaan. Yön nukuin Maisan kanssa pentuhuoneessa mutta koska sekin sujui melko rauhallisesti niin ajattelin että ei tässä mitään hätää ole, ehkä pääsemme vielä lauantaina rauhassa kaupassa käymään. Aamulla lähdin kävelyttämään Maisaa ja teimme noin vartin mittaisen lenkin hissuksiin tallustellen, oli ihana pakkasaamu. Jo melko alkuvaiheessa Maisa kääntyi katsomaan minua sen näköisenä että mennään jo takaisin. Muistan että teki samaa viime kerralla joten päätin jatkaa matkaa vielä. Ei mennyt pitkälti kun näytti siltä että supistukset alkoivat. Kiiruhdettiin sitten juoksujalkaa kotiin ja ulko-ovella Maisa ponnisti ekan kerran. No äkkiä ovi auki ja suoraan pentulaatikkoon. Maisa oli vielä takki päällä ja seisaallaan kun ensimmäinen pentu syntyi. Eipä siinä sitten muuta kun takki pois ja pennunputsaus-hommiin :D Onneksi poikani oli kotona apuna ja kirjaili tietoja ylös sekä hoiteli puhtaita pyyhkeitä ja lämmitteli kauratyynyjä mikrossa.

Hieman siis vauhdikkaasti ja yllättäen lähti synnytys käyntiin tällä kertaa :) Tai varmasti ihan normaalia tämä, näinhän sen kuuluukin mennä. Jotenkin vain edelliskertaa muistellessani ajattelin että no ei tässä mikään kiire ole, varmasti iltaan menee.

Kymmenisen minuuttia Maisa hoiteli ensimmäistä tyttöä kun toinen putkahti maailmaan. Siitä sitten osa tuli peräperää pareittain ja osa yksittäin pienin väliajoin. Kahta viimeistä pentua odoteltiin reilu tunti jonka aikana Maisa rauhoittui ja nukkui. Lopuksi sitten vielä kaksi poikaa ja kaikki yhdeksän olivat onnellisesti kasassa. Eläinlääkäri osui siis arviossaan oikeaan määrän suhteen :)

Noin yleisesti olen ihan todella tyytyväinen ja ylpeä Maisasta. Se hoiti hienosti pennut itse, puri sikiöpussit rikki ja nuoli pennut puhtaiksi. Minun tehtäväni oli vain vaihtaa puhtaita pyyhkeitä alle ja napata istukat pois. Paria ekaa pentua avustin nisälle mutta juuri muuta ei tarvinnut tehdä kuin kirjata ylös tiedot ja tuntomerkit.

Pentusaldo on siis nyt seuraavanlainen:

1. Narttu - red merle tricolor "Pipsa"
2. Narttu - red merle tricolor "Paula"
3. Uros - musta tricolor "Urho"
4. Narttu - blue merle tricolor "Pikku-My"
5. Uros - blue merle tricolor "Lennu"
6. Uros - blue merle tricolor "Matti"
7. Narttu - musta tricolor "Alisa"
8. Uros - musta tricolor "Täplä"
9. Uros - ruskea tricolor "Nipsu"

Kaikki pennut syntyivät pontevina ja hyvinvoivina, yhtäkään ei tarvinnut hieroa tai muuten virvoitella. Ensimmäinen yökin sujui rauhallisesti ja koko porukka jakselee edelleen mainiosti :)

Tiineysröntgen

Huhheijaa, tiistaina kävimme masun läpivalaisussa jossa paljastui melko monta pikkutyyppiä. Eläinlääkäri laski 9 kpl. Nyt on Maisalla kova homma tiedossa ja tietysti meillä kennelhenkilökunnallakin.

Tiineysvuorokausia on tänään koossa 61 ja toistaiseksi Maisa on vielä hyvinvoiva ja ruoka maistuu. Lämpöjä seurataan mutta nekin vielä tasaisesti normaalilukemissa.

Nyt toivotaan että synnytys menee hyvin ja chilipalot saadaan hyvinvoivina ulos elämään <3

Vko 8

Toivoin tänään kaunista auringonpaistetta mutta vielä mitä, räntää, loskaa ja jäätä niin että tulevan mamman vatsakarvat kastuivat :D Kävimme kiertelemässä Porvoon kauniissa vanhassa kaupungissa, sieltä löytyy loputtomasti ihania ikkunoita, seinämiä ja sisäänkäyntejä.

Viikkoja nyt kasassa 8 ja Maisassa alkaa huomata jo merkkejä hidastuvasta tahdista. Vatsa painaa selvästi jo keuhkojakin ja pienestäkin hengästytään. Vatsassa olevat pennut mylläävät ja jumppaavat ahkerasti ja potkut tuntuvat vahvoina kättä vasten <3 En usko että enää kovin kauaa tarvitsee odotella, ehkä ensi viikolla jo alkaa tapahtua. Torstaiksi olisi varattuna tiineysröntgen mutta katsotaan jaksetaanko sinne saakka ;)

Millainen on Maisa?

Eräs tulevista pennuista kiinnostunut henkilö kysyi minulta eilen tarkemmin Maisan luonteesta. Aloin sitten miettiä että noi voi hemmetti, eihän mulla ole täällä blogissa Maisasta ollenkaan esittelyä tai luonnekuvausta :D Melko oleellista ehkä kuitenkin kertoa jotain. Siispä tässä pläjähtää, Maisa the Queen:

Maisa on oikeasti ollut minulle ihan täysi kymppi harrastuskaveri ja perheenjäsen. Siltä ei ole koskaan tarvinnut kysellä että mennäänkö tai jaksatko vaan se on aina innolla lähdössä. Sen kanssa ollaan uppouduttu niin tokon, agilityn, flyballin, dobon, frisbeen, canicrossingin kuin paimennuksenkin maailmaan. Sen kanssa on aina ollut todella ilo treenata ja se on aina 100 % mukana kaikesta. Sen keskittymiskyky on ihan omaa luokkaansa ja siitä syystä olenkin monessa asiassa päässyt melko helpolla. Esimerkkinä nyt vaikkapa paikallaolot. Olisinkohan kerran tai kaksi aikoinaan palauttanut sen takaisin kun pentuna ei malttanut pysyä siinä mihin sen käskin. Sen jälkeen on töröttänyt kuin tatti kunnes vapautan ja palkkaan.

Maisalla on siis äärettömän vahva miellyttämisenhalu ohjaaja kohtaan ja sen kanssa tehdessä sen keskittyminen tekemiseen on täydellistä. Sitä voisi siis luonnehtia ohjaajapehmeäksi ja nöyräksi työskentelijäksi. Sen huomiota ei ole tarvinnut koskaan hakea ja kutsuttaessa luokse missä tahansa tilanteessa se tulee välittömästi. Sitä on voinut ihan pennusta saakka pitää huoletta vapaan eri tilanteissa koska se on aina ollut hyvin kuulolla. Se ei siis ole ollut lainkaan häiriöherkkä. Yhden ainoan kerran pentuna kiusaus kävi liian suureksi ja sen oli vain kerta kaikkiaan pakko mennä moikkaamaan noin 1-vuotiasta pikkutyttöä lenkin varrella. Maisa on siis todella lapsirakas. Se ei koskaan ole ollut päällehyppijä mutta mieluusti käy mielistelemässä vieraidenkin ihmisten jaloissa ja heiluttelee takapuoltaan. Vielä nykyäänkin se pähkinöityy aivan totaalisesti jos joku sitä kutsuu tai alkaa leperrellä mutta muotoin jättää esimerkiksi juostessa tai lenkeillä kaikki vastaantulijat tyystin huomiotta.

Pehmeydestään huolimatta Maisa ei ole nössö vaan siinä on tietynlaista itsenäisyyttä ja myös rohkeutta. Se on ollut todella varma erilaisissa ympäristöissä ja alustoilla. Ainoastaan agilityssa puomin ja keinun opettamisessa oli hankaluuksia ja Maisalta lipesivät usein jalat reunan yli. Takapään käyttö ei ole koskaan ollut sen vahvimpia puolia ja se oli nuorena välillä hyvinkin kömpelö. Maisa on suht isokokoinen ja lihaksikas ja takajalat joskus nykyäänkin saattavat eri asennoissa harottaa vähän sinne sun tänne ;)

Lampailla Maisassa näkyy vahvasti sen sukujuuret eli se on todella vauhdikas ja ”kiihkeä”, ei todellakaan sieltä helpoimmasta päästä. Paimenessa korvat meinaavat mennä kiinni ja se tekisi mielellään oman päänsä mukaan. Se on siis kykeneväinen itsenäisiinkin ratkaisuihin mutta kokemattomana paimenohjaajana tuntui että olisi vaatinut paljon enemmän aikaa perehtyä lajiin ja Maisa olisi varmasti vaatinut melko paljon vielä koulutusta sekä minulta ymmärrystä sen toimintatapoja kohtaan. Eli ts. ajanpuutteen vuoksi en sitten aikoinaan jatkanut tätä harrastusta satunnaista paimennusta pidemmälle. Joskus kyllä haaveilin omista lampaista mutta aika harvalla meistä on siihen mahdollisuus.

Toisia koiria kohtaan Maisa on välinpitämätön ja omanarvontuntoinen. Se saattaa narttumaiseen tyyliinsä diivailla ja haluaa pitää oman tilansa eli iholle pyrkivät vieraat koirat murahdetaan kyllä loitommalle. Laumassa vapaana Maisa tulee hyvin toimeen vieraidenkin koirien kanssa, antaa kaikille tilaa, ei provosoi tai provosoidu eikä äksyile. Intoutuu joskus jopa vähän leikkimään vaikka melko tosikko onkin.

Agilityssa näkyy hyvin Maisan nopeus ja elastisuus, se on aina tehnyt radalla 110 % suorituksen ja joissain asioissa olemmekin joutuneet palaamaan perusasioiden pariin eli työstämään ensin koiran ajatuksen kulkua ja sitten vasta vauhtia ;)  Maisa ei siis todellakaan ole "kädessä kiinni" vaan se irtoaa ja suorittaa rataa mieluusti hyvin pieneleisellä ohjauksella ja niin että sillä on aina hyvin suoritustilaa. Se ei ole luonnostaan esteille kokoavaa tyyppiä vaan leiskauttaa kaarrokset välillä hyvinkin pitkiksi jos ohjaus on myöhässä. Parasta agilityssa on minusta se että vaikka Maisa kiihtyykin, sillä ei ole koskaan keikahtanut kuppi nurin. Se ei myöskään ääntele tai hauku kiihtyessään.

Maisa on pennusta pitäen ollut ahne sekä hyvin leluilla leikkivä. Sen motivointia tai palkkaamista ei ole juurikaan tarvinnut opetella tai vahvistaa vaan se on aina palkkautunut erinomaisesti.

Tiineysviikko 6

Mennyt viikonloppu kului rauhallisissa merkeissä mökillä jossa koirat saivat juosta pitkin rantaa, metsää ja jäätä aamusta iltaan. Maisan otin välillä sisään lepäämään ja lämmittelemään, se kun alkaa olla jo aika tuhdissa kunnossa. Nyt tiineysviikkoja koossa 6 kpl. Vielä olisi kolmisen viikkoa odotusta jäljellä.

Mukavasti on ollut kiinnostusta tätä pentuetta kohtaan enkä yhtään ihmettele, varmasti upeita pentuja luvassa. Tämän myötä on joutunut itsekin pohtimaan sitä että miten näitä kyselijöitä laittaisi järjestykseen, onko joku toista parempi tai onko jollain tarjota pennulle enemmän kuin toisella? Näiden pohdiskelua joudun vielä jatkamaan mutta toki lopullisesti asian ratkaisevat pentujen luonteet. Pääasia on löytää jokaisen luonteelle sopivat kodit. Toiset tulevat varmasti olemaan haastavampia kuin toiset ja silloin tarvitaan erityistä sitkeyttä, johdonmukaisuutta ja paneutumista koulutukseen.

Tässä vähän masuvideota viikonlopulta