perjantai 10. helmikuuta 2017

Millainen on Maisa?

Eräs tulevista pennuista kiinnostunut henkilö kysyi minulta eilen tarkemmin Maisan luonteesta. Aloin sitten miettiä että noi voi hemmetti, eihän mulla ole täällä blogissa Maisasta ollenkaan esittelyä tai luonnekuvausta :D Melko oleellista ehkä kuitenkin kertoa jotain. Siispä tässä pläjähtää, Maisa the Queen:

Maisa on oikeasti ollut minulle ihan täysi kymppi harrastuskaveri ja perheenjäsen. Siltä ei ole koskaan tarvinnut kysellä että mennäänkö tai jaksatko vaan se on aina innolla lähdössä. Sen kanssa ollaan uppouduttu niin tokon, agilityn, flyballin, dobon, frisbeen, canicrossingin kuin paimennuksenkin maailmaan. Sen kanssa on aina ollut todella ilo treenata ja se on aina 100 % mukana kaikesta. Sen keskittymiskyky on ihan omaa luokkaansa ja siitä syystä olenkin monessa asiassa päässyt melko helpolla. Esimerkkinä nyt vaikkapa paikallaolot. Olisinkohan kerran tai kaksi aikoinaan palauttanut sen takaisin kun pentuna ei malttanut pysyä siinä mihin sen käskin. Sen jälkeen on töröttänyt kuin tatti kunnes vapautan ja palkkaan.

Maisalla on siis äärettömän vahva miellyttämisenhalu ohjaaja kohtaan ja sen kanssa tehdessä sen keskittyminen tekemiseen on täydellistä. Sitä voisi siis luonnehtia ohjaajapehmeäksi ja nöyräksi työskentelijäksi. Sen huomiota ei ole tarvinnut koskaan hakea ja kutsuttaessa luokse missä tahansa tilanteessa se tulee välittömästi. Sitä on voinut ihan pennusta saakka pitää huoletta vapaan eri tilanteissa koska se on aina ollut hyvin kuulolla. Se ei siis ole ollut lainkaan häiriöherkkä. Yhden ainoan kerran pentuna kiusaus kävi liian suureksi ja sen oli vain kerta kaikkiaan pakko mennä moikkaamaan noin 1-vuotiasta pikkutyttöä lenkin varrella. Maisa on siis todella lapsirakas. Se ei koskaan ole ollut päällehyppijä mutta mieluusti käy mielistelemässä vieraidenkin ihmisten jaloissa ja heiluttelee takapuoltaan. Vielä nykyäänkin se pähkinöityy aivan totaalisesti jos joku sitä kutsuu tai alkaa leperrellä mutta muotoin jättää esimerkiksi juostessa tai lenkeillä kaikki vastaantulijat tyystin huomiotta.

Pehmeydestään huolimatta Maisa ei ole nössö vaan siinä on tietynlaista itsenäisyyttä ja myös rohkeutta. Se on ollut todella varma erilaisissa ympäristöissä ja alustoilla. Ainoastaan agilityssa puomin ja keinun opettamisessa oli hankaluuksia ja Maisalta lipesivät usein jalat reunan yli. Takapään käyttö ei ole koskaan ollut sen vahvimpia puolia ja se oli nuorena välillä hyvinkin kömpelö. Maisa on suht isokokoinen ja lihaksikas ja takajalat joskus nykyäänkin saattavat eri asennoissa harottaa vähän sinne sun tänne ;)

Lampailla Maisassa näkyy vahvasti sen sukujuuret eli se on todella vauhdikas ja ”kiihkeä”, ei todellakaan sieltä helpoimmasta päästä. Paimenessa korvat meinaavat mennä kiinni ja se tekisi mielellään oman päänsä mukaan. Se on siis kykeneväinen itsenäisiinkin ratkaisuihin mutta kokemattomana paimenohjaajana tuntui että olisi vaatinut paljon enemmän aikaa perehtyä lajiin ja Maisa olisi varmasti vaatinut melko paljon vielä koulutusta sekä minulta ymmärrystä sen toimintatapoja kohtaan. Eli ts. ajanpuutteen vuoksi en sitten aikoinaan jatkanut tätä harrastusta satunnaista paimennusta pidemmälle. Joskus kyllä haaveilin omista lampaista mutta aika harvalla meistä on siihen mahdollisuus.

Toisia koiria kohtaan Maisa on välinpitämätön ja omanarvontuntoinen. Se saattaa narttumaiseen tyyliinsä diivailla ja haluaa pitää oman tilansa eli iholle pyrkivät vieraat koirat murahdetaan kyllä loitommalle. Laumassa vapaana Maisa tulee hyvin toimeen vieraidenkin koirien kanssa, antaa kaikille tilaa, ei provosoi tai provosoidu eikä äksyile. Intoutuu joskus jopa vähän leikkimään vaikka melko tosikko onkin.

Agilityssa näkyy hyvin Maisan nopeus ja elastisuus, se on aina tehnyt radalla 110 % suorituksen ja joissain asioissa olemmekin joutuneet palaamaan perusasioiden pariin eli työstämään ensin koiran ajatuksen kulkua ja sitten vasta vauhtia ;)  Maisa ei siis todellakaan ole "kädessä kiinni" vaan se irtoaa ja suorittaa rataa mieluusti hyvin pieneleisellä ohjauksella ja niin että sillä on aina hyvin suoritustilaa. Se ei ole luonnostaan esteille kokoavaa tyyppiä vaan leiskauttaa kaarrokset välillä hyvinkin pitkiksi jos ohjaus on myöhässä. Parasta agilityssa on minusta se että vaikka Maisa kiihtyykin, sillä ei ole koskaan keikahtanut kuppi nurin. Se ei myöskään ääntele tai hauku kiihtyessään.

Maisa on pennusta pitäen ollut ahne sekä hyvin leluilla leikkivä. Sen motivointia tai palkkaamista ei ole juurikaan tarvinnut opetella tai vahvistaa vaan se on aina palkkautunut erinomaisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti